Anturavaluja ja kodan rakennusta
Eino-myrskyä uhmaten matkasimme kohti Myllyperää aikeena anturan valaminen. Aluksi näytti jo pahalta, kun alkoi satamaan lunta mutta se onneksi loppui melko pian. Ei siis auttanut kuin pukea ylle orjan asu ja alkaa levittämään romuja pitkin pihaa. Viimeisimpänä hankintana oli halvat muttei niin tukevat kottikärryt jotka myös odottivat kasaajaansa. Laaksojen rauta oli ystävällisesti toimittanut 2000kg kuivabetonia ihan valupaikan viereen, joten ei tarvinnut edes lainata veljeltä Belarus-merkkistä voimanpesää. Ei muuta kuin uppopumppu jokeen, aggregaatti tulille ja mylläämään.
Sitten vaan kaavaa vettä myllyyn + betonia perään noudattamaan. Janne lykkäsi sitä mukaan kärryillä betonit muotteihin ja tasoitti kuin mitä sain tehtyä.
Betonia ajettiin tie sonnalla muutama tunti, jonka jälkeen aloimme rakentamaan pressukotaa, sillä pitäähän joka työmaalla olla paikka missä viettää tauot.
Kuvassa varasuunnitelma jos valut eivät onnistukaan. Sikäli köyhä työmaa, että hirttäytymäänkin olisi joutunut vuorotellen.
Rakentelimmepa siis tällaisen kodan. Pohjan halkaisija on n. 2,5m ja korkeutta varmaan 3m. Alin pressu on sisäpuolella siten, että 50cm pressusta on taitettu maansuuntaisesti. Taitteen painoksi lapioimme pressun päälle hiekan. Hiekka peitettiin kuusen oksilla. Toinen kierros pressusta laitettiin ulkopuolelle 50cm edellisen päälle. Tällä tavoin kodasta ei tule vetoista maanrajasta, sillä ilmanotto tapahtuu päänkorkeudelta. Yläosa on tietenkin auki sillä sisälle tuli nuotio. Ovena on toiselta reunalta sekä ylhäältä kiinnitetty pressu. Oveen naulattiin vielä puu, jotta ovi on helppo sulkea ja se pysyy kiinni tuulellakin.
Tässäpä havainnollistava kuva toiminnasta.
Kodasta tuli aika viihtyisä ja yllättävänkin lämmin. Kahden hengen otannalla suoritetussa tutkimuksessa valitettavasti todettiin, että viihtyisä taukotila laiskistaa sekä laskee työmoraalia entisestään.
Hyvin loistaa pimeässä. Makkaraakin on huomattavasti mukavampi paistaa, kun ei tarvitse seistä vesisateessa.
Makkaran voimalla jaksoikin tehdä valut loppuun. Vuosiluku, kädenjäljet sekä nimikirjaimet oli toki pakko raapustaa märkään betoniin. Sitä saakin ihmetellä hän, joka parinsadan vuoden päästä metallinpaljastimella aarrekätkön toivossa löytääkin anturan.
Hämärä jo mailleen hiipi mutta valmistuihan se lopulta. Betonin menekki tuli laskettua väärin sillä sitä jäi yli n. 5kg ;)
Lopuksi valut peiteltiin. Projekti jatkuu seuraavaksi pilariharkkojen asennuksella, muottien purkamisella sekä valun “paikkailulla” niiltä osin, joissa muotin rakenne esti valamisen asiaankuuluvalla tarkkuudella.
Voi sitä viisastelun ja veistelyn määrää.